Internet ja ilmaisunvapaus Egyptissä

Toimittajat nälkälakossa

Viime lauantaina nelisenkymmentä toimittajaa ryhtyi nälkälakkoon Kairon keskustassa sijaitsevan Toimittajien liiton aulassa. Syy: Heidän jäsenanomuksensa hylättiin tämän vuoden kierroksessa. Suomalaisittain ymmärrettynä teko ei näyttäydy kovinkaan mielekkäältä: Miksi riskeerata terveys ja tehdä niin iso haloo yhdestä ay-jäsenyydestä? Egyptin oloissa teossa on paljonkin mieltä.

Kaikki nälkälakkoon ryhtyneet toimittajat työskentelevät oppositiolehdistössä, erityisesti sitoutumattomissa Badeel- ja Dustour-sanomalehdissä sekä liberaalin Ghad-puoleen pää-äänenkannattajassa. He joutuivat elokuussa erityisen kuulustelukomitean eteen, jonka tarkoituksena on arvioida hakijan ammatillinen pätevyys ja se, että hän täyttää pääasiallisen kriteerin: Yhtäjaksoinen työskentely sanomalehdessä vähintään kolmen kuukauden ajan. Kysymykset liittyivät kuitenkin usean hakijan henkilökohtaiseen vakaumukseen ja poliittiseen toimintaan. Taustalla on sisäministeriön laajempi kampanja oppositio- ja sitoutumattoman lehdistön vaimentamiseksi. Lehtien päätoimittajia vastaan on nostettu useampikin syyte, ja vuoden 2006 lehdistölaki rajoittaa valtion julkisen kritiikin tilaa entisestään: Se laillisti toimittajien ja päätoimittajien vangitsemisen, mikäli he kritisoivat presidenttiä tai ulkomaisia valtionpäämiehiä, tai julkaisevat uutisia jotka voivat "haitata tai vahingoittaa kansallisia intressejä".

Valtio-omisteisissa lehdissä työskentelevät toimittajat pääsivät kaikki jäseniksi liittoon, joka maksaa jäsenilleen 500 egyptin puntaa kuukaudessa muiden etuuksien lisäksi. Ay-jäsenyys toisaalta lisää toimittajien oikeusturvaa. Nälkälakkolaisten pelkona on, että valtionsyyttäjä nostaa heitä vastaan pian syytteen juuri siitä syystä, että he julkaisevat tekstejään kuulumatta maan ainoaan toimittajien alakohtaiseen ammattiliittoon.

Eilen illalla nälkälakkolaisten määrä oli pudonnut yhdeksään. Moni oli viety sairaalaan edellisinä päivinä, osa palasi takaisin heti sieltä päästyään. Paikalle oli saapunut myös solidaarisuusaktivisteja, ystäviä, bloggaajia ja muita toimittajia. Monet heistä ryhtyivät lakkoon ja varustautuivat viettämään seuraavat päivät liiton aulassa, syömättä, kunnes jotain tapahtuu. Kysyessäni erään lakkoon ryhtyneen ateistiystäväni kuulumisia, kuulin hänen suustaan ensi kertaa "ilhamdu lillääh" eli "jumalalle kiitos, kaikki hyvin". Hän huomasi sanankäänteensä itsekin ja lisäsi ironisesti että "'ashaan ihnää hänmuut hinää" eli "koska me tulemme kuolemaan täällä".

Lakkolaiset näyttävät jaksavan veden, tupakan ja ylitsepursuavan huumorin voimin. Kun saavuin paikalle, joukko tuttavia oli kerääntynyt rinkiin, laulaen vanhoja vasemmistolaislauluja ja kansallisia popklassikoita, kuten Dalidaa, samaan aikaan kun osa muisteli ääneen Salah Jahinin runon säkeitä.

Paikalle saapui myös Ahmad Fouad Negm, miltei kahdeksankymppinen runoilija, köyhälistön puolestapuhuja ja eräs rakastetuimmista kulttuurihahmoista Egyptin oppositiopiireissä [kuvan keskellä valkeassa galabiya-kaavussa]. Hän tuli osoittamaan solidaarisuutta nälkälakkolaisille, ja lupasi kirjoittaa asiasta omissa kolumneissaan. Negm sanoitti useita Sheikh Imamin lauluja 1960-luvulla. Heistä muodostui pian parivaljakko, jonka vallankumoukselliset laulut siivittivät radikaalia opiskelijaliikettä 1960- ja 70-lukujen vaihteessa maan yliopistokampuksilla. Negm näyttää olevan tärkeä hahmo myös osalle poliittista nykynuorisoa, joka kerääntyi kuulemaan hiljaisella äänellä - ja terävällä kielellä - varustettua vanhusta. Kun Negm esimerkiksi kuuli, että osa lakkolaisista on jo liiton jäseniä mutta pidättäytyvät ruuasta solidaarisuudesta ystäviään kohtaan, hän laukaisi "Fä määlhumsh ahl fii il-beit?" - "Siis, eikö heillä ole kotona perhettä?"

Negmin sanat naurattivat hänen ympärilleen kerääntynyttä nuorisoa. Pian runoilijan poistuttua paikalta, ilmapiiri muuttui kertaheitolla kun eräs solidaarisuuslakkolaisista pyörtyi eikä kyennyt juuri puhumaan. Hänet kuljetettiin sairaalaan. Paikalle jääneet jäivät odottamaan uutisia hänen terveydestään - ja omaa vuoroaan.

Kynttilämielenosoitus Al Duweiqan uhrien muistolle, eli kävele vaan eteenpäin

Ylläoleva kuva on otettu Kairossa maanantaina 7. syyskuuta. Kourallinen vasemmisto- ja ihmisoikeusaktivisteja halusi järjestää kynttilämielenosoituksen Al Duweiqan maanvyörymän uhrien muistoksi. Kaksi päivää aiemmin suuri kalliokieleke murtui itä-Kairossa, haudaten alleen viitisenkymmentä taloa yhdessä kaupungin köyhimmistä slummialueista. Alueen elintason mukaisesti kussakin talossa on 2-4 kerrosta, ja kussakin huoneessa asuu monihenkinen perhe. Tiistaihin mennessä kivikasojen alta on kaivettu 57 kuollutta ja 71 haavoittunutta ihmistä. Kalliolohkareiden alle hautautuneena on edelleen viitisensataa ihmistä. Osa mielenosoittajista tuli aukiolle suoraan vyörymäalueelta, pitkän vapaaehtoistyöpäivän jälkeen.

Heidän mielestään poliittisten päättäjien on kannettava vastuu tragediasta. Kunnallis- ja valtiontason päättäjät ovat tienneet alueen vaaroista jo vuosia, ja ovat luvanneet sijoittaa asukkaat uusiin asuntoihin turvallisemmalla alueella. Vaikka aluetta varjostavat Al Muqattamin kalliotasanne on haurasta kalkkikiveä, sen päälle on viime vuosina rakennettu jos jonkinlaista uudisasutusta. Lukuisista lupauksistaan huolimatta viranomaiset ovat jättäneet Al Duweiqan slummialueen asukkaat oman onnensa nojaan. Al Duweiqan viereen on rakennettu Suzanne Mubarakin "suojeluksessa" uusia taloja, mutta tähän mennessä asukkaita ei ole päästetty niihin. Huhun mukaan heiltä on pyydetty ilmaiseksi tarkoitetusta asunnosta 70 000 egyptin puntaa (n. 9000 euroa).

Turhautuneet Al Duweiqan asukkaat osoittivat mieltään kaupungintalolla viimeksi kesäkuussa, minkä tuloksena heistä neljä vangitiin kolmeksi päiväksi. Tuolloin eräs asukas kertoi Daily News-lehdelle pelkäävänsä, että iso kivenjärkäle romahtaa hänen kotinsa päälle minä hetkenä hyvänsä:

"The rock was secure when we first came here. But with the water and wind, it’s slowly eroding. We have complained to the local municipality, and the governorate office in Abdeen, but to no avail. An inspector came in his car, but didn’t even bother to get out. He looked out his window, and drove off"

Aika todennäköisesti tämän henkilön kotitalo on nyt kivenjärkäleiden alla. Eloonjääneiden etsintä kivien alta jatkuu, nyt jo viidettä päivää. Erään tuttavani mukaan alueella vallitsee tällä hetkellä täysi kaaos. Armeija on saartanut alueen, ja harjoittaa satunnaista kontrollia sen suhteen kuka pääsee ulos ja kuka sisään. Maansiirtoautot eivät ole päässeet kunnolla paikalle kapeita kujia pitkin. Mellakkapoliisien ja avustusoperaatioon turhautuneiden paikallisasukkaiden väliset yhteenotot sekoittavat pakkaa entisestään. Eilen paikalle saapunu Kairon kuvernööri Abdel Azim Waziir joutui kivisateeseen antaessaan haastattelua kansalliselle tv-kanavalle.
Alueella kukaan ei oikein tiedä kuka on kukin, ja missä, onko hän alueen asukas, itsenäinen tai yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijä, toimittaja, sekasorrosta hyötyä tavoittelevvan rikollisliigan jäsen, vai muuten vain paikalle saapunut ihminen jolla ei ole muuta tekemistä kuin katsella tätä suurta näytelmää, josta on muodostumassa yksi nyky-Egyptin traagisimmista luonnonkatastrofeista.

No mutta, palatkaamme takaisin maanantain kynttilämielenosoitukseen. Sitä ei koskaan tapahtunut. Heti kun sovitulle paikalle pysähtyi ihmisiä, tuli paikalle virka- ja siviilipukuisia poliiseja - "Yalla! Imshi!" (Mene, ala vetää!) - ja jos nokkapokkaa syntyi, niin eikun vaan kaveri lukko-otteeseen ja kulman taakse. Lopulta mellakkapoliisit saartoivat noin viitisentoista mielenosoittajaa (eli viitisentoista mielenosoittajaksi itsensä paljastanutta) tiukkaan sumppuun. Nämä mielenosoittajat saivat kuitenkin iskuja vartaloonsa, uuden merkinnän poliisirekistereihin, ja muutamilta takavarikoitiin kamera. Al Duweiqan uhrien sukulaiset eivät päässeet paikalle lainkaan, sillä poliisi saartoi heidät parin korttelin päässä erään kansalaisjärjestön tiloihin.

Mielenosoitus, joksi tätä sumputustilannetta voi paikallisittain kutsua, kesti noin tunnin. Ketään ei tällä kertaa pidätetty. Vaikka tämänkaltaiset mielenilmaukset ovat yleistyneet Kairon katukuvassa aivan viime vuosina, useimmalle kaupunkilaiselle ne tuntuvat jäävän etäisiksi tapahtumiksi, lähinnä häipyvän kiinnostuksen kohteiksi. Niiden kohdalla ei saa pysähtyä, ja virka- ja siviilipukuiset poliisit varmistavat, että ohikulkijat jatkavat matkaansa ja autoilijat ajavat nopeasti ohi. Mikäli he näkevät jonkun ottavan kamerakännykällään kuvan, kännykkä takavarikoidaan tältä "jokulta" useamman henkilön ja satunnaisen niskalenkin voimin. Pahimmassa tapauksessa hänetkin viedään kuulusteltavaksi. Kadun kulmiin parkkeeratut, mellakkapoliiseja pursuavat rekka-autot sekä siniset lahtausvankkurit (ks. kuvassa) joihin mielenosoittajat usein sullotaan, herättävät ohikulkijoissa sen verran itsesuojeluvaistoa ettei asiaan parane paneutua. Eli siitä vaan eteenpäin.

Vuoden oppositiotapahtuma: 6.4.2008

Katse lähimenneisyyteen englanninkielisen Al Jazeeran kautta.

(I) Inside Story: Egyptian protests (6.4.2008)

(II) Inside Story: Egyptian protests (6.4.2008)

YRITYS 2.0

Olen vuosien saatossa aloittanut useampia blogeja, tai osallistunutkin muutamaan yhteisblogiin, mutta säännöllinen kirjoittaminen on syystä tai toisesta jäänyt puolitiehen. Monet tuttavani ovat kannustaneet kirjoittamaan nyky-Egyptin oloista, joihin olen viime aikoina saanut perehtyä opintojen ja työn merkeissä. Sen viimeisimmän potkun näillekin sanoille sain eräältä tuttavaltani pari päivää sitten kahvilassa Kairon keskustassa. Hänen mielestään olisi erittäin tärkeää, että suomalaisille lukijoille olisi tarjolla näkemyksiä ja päivitettyä tietoa niistä vastoinkäymisistä ja vaikeuksista joita maan ihmisoikeusaktivistit, poliittinen oppositio ja itsenäinen ay-liike joutuvat päivittäin kokemaan. Lupasin miettiä asiaa.

Olen koonnut ja suomentanut kaikki tätä postausta aiemmat viestit (27.1.2007 - ) aiemmista blogismikokeiluistani. Tuttavani harmiksi minusta ei ole edelleenkään suoranaisen uutisblogin pitäjäksi, mutta ajoittaisia välähdyksiä Kairon kaduilta tulen välittämään. Mitä luultavimmin muokkaan näitäkin kirjoituksia sitä mukaa kuin kahvi Niilin varrella virtaa.

Amr ja 'me'

Kuulin Amr Diabin musiikkia ensi kertaa Aleksandriassa 90-luvun lopulla. Pidin hänen musiikistaan ja sanoituksistaan paljon, ja opettelin lauluja ulkoa, mikä tuolloin oli oiva tapa opiskella Egyptin murretta ja kulttuuria - vaikkapa suihkussa. Amrista on vuosien saatossa tullut entistä tähdimpi, ja hänen viimeisintä auraansa kuvataan usein arabimaailman Ricky Martiniksi.

Hän saattoi itsensä jokseenkin outoon valoon tänä keväänä. Juuri presidentti Mubarakin syntymäpäivän alla, lauantaina 3. toukokuuta, näin alla olevan videon Egyptin valtiolliselta Nile-TV-satelliittikanavalta. Laulun nimi on "Wahid minnina" (Yksi meistä), jossa Diab laulaa nimeltä mainitsemattomasta egyptiläisestä ja hänen mainioista ominaisuuksistaan. Videon katsottua huomaa, että laulu kertoo presidentti Hosni Mubarakista. En voinut olla miettimättä kuinkahan suuret panokset ja palkkiot on Amrilla ollut pelissä.

Kirjoitan tähän alle sanat, kunhan ehdin ne translitteroida ja/tai kääntää. Saattaapi tapahtua ennemmin, mutta luultavasti myöhemmin.

* * *

وكل ده عشان عيد ملاده الغد ٤ مايو؟ طيب.. اكيدعمرو المزاح الحكومي أخد مصنعيات كويسة اوي

* * *

حسني مبارك:

لأنه الدرس كان موجع
دخلنا.. هجمنا على جميع وسائل الدفاع الجوي
هجمنا على مطارات العدو الموجودة في سيناء
دمرنا ٩٥% بدون مبالغة

شيخ شعراوي:

إن كنت قدرنا فيوفقك الله
وإذا كنا قدرك فليعنك الله على أن تتحمل

عمرو دياب:

اللي ضحى لأجل وطنه لأجل مايعود النهار
و اللي اسم مصر دايماً كان له طاقة النتصار

اللي حلمه حلمنا
و اللي فرحه فرحنا

اللي نهر النيل بيجري جوه دمه ودمنا
بيبقى واحد مننا
ايوه واحد مننا

مصر دي ايه غير الأصالة والقلوب الطيبين
مصر ايه تبقى لولدنا حلم بكرة والسنين

و اللي يرفع اسمها يبقى أغلى عندنا
من حياتنا نفسنا

بيبقى واحد مننا
ايوه واحد مننا